Sattuu (auts!) ja tapahtuu

Niin jäi sitten Danny-boyn sienireissut tältä syksyltä vähiin.
Noin kuukausi sitten huomasin kun se ontuu takajalkaansa
enkä heti edes tajunnut että jalka on se mikä pitäisi olla
terve. Kerran kun on polven ristiside mennyt niin sen
kyllä osaa nähdä tavasta ontua.
Niinhän siinä oli käynyt että terveen jalan ristiside oli revennyt.
Danny leikattiin Malmilla Apexissa. Leikkauksesta toipuminen
kävi huomattavasti nopeammin kuin puolitoista vuotta
sitten. Leikkauspäivä oli perjantaina ja jo iloksemme
sunnuntaina poika alkoi ulkona käyttää kipeää jalkaansa.
Haava on parani niin hyvin ettei sitä tahdo enää erottaa.
Vahvistin alkuksi jalan käyttöä naksuttimen avulla, paino jalalle
ja naks. Haastellista on ollut pitää potilas sairashuoneessa
portin takana. Kerran on portti ollut kotiin tultaessa auki
ja toisen kerran oli kaadettu koko portti, varsin aktiivinen potilas.
Onneksi mitään haaveria silloin ei tapahtunut.
Jotta kaikki ei kuitenkaan liian hyvin menisi niin takapakkia tuli
sitten kuitenkin. Kipeä polvi venähti ja se käytiin vielä varmistamassa
lääkärissä ettei mitään pahempaa sattunut. Nyt on taas
päästy hyvään kuntoutusrytmiin ja mieli on optimistinen.

Potilas on hyvää vauhtia toipumassa.

Feno on piristynyt syksyn tullen myös levottomuus joka sitä
vaivasi pitkään on helpottunut, luulen keksineeni syyn.
Päälliköllähän on ollut kova ukkosen pelko ja myös ääniin
se on reagoinut hyvin herkästi. Uni on maittanut erityisen hyvin
se on nukkunut sikeästi, ei todellakaan mitään koiranunta.
Joskus elokuussa kun olimme mökillä ja aamuyöstä heräsin
kovaan ukkosen jytinään ja mitä tekee Feno, kuorsaa onnellisena
paukkeen tahdissa. Tuskin uskalsin hengittää kun odotin milloin
se herää ja saa paniikin. Ei herännyt, silloin ymmärsin ettei se enää kuule.
Myös keskuspölynimurin sihinä ei sitä enää kiusaa.

Shanian kanssa päätin jättää tavoitteelisen aksamisen sikseen.Suureksi
harmiksi Shania kasvoi pikkumaksiksi ja minusta se on liian kova rasite sen
selälle. Olisiko pitänyt kasvattaa likka pöydän alla jotta ei niin isoksi
olisi venähtänyt? Treenaamme jatkossa vain kerran viikossa molempien
iloksi.
Jos vielä joskus saisin medi kokoisen ...

Tässä tuuletetaan kengänpohjallista, kätevä emäntä.

Yllätysvieras meillä piipahti jokunen viikko sitten. Dannyn
poika Kamu, pohjoisen harmaa hurmuri. Niin kovasti
olen toivonut tapaavani juuri tämän Deen jälkeläisen.
Kamu harrastaa emäntänsä kanssa agilityä kisaten
kolmosissa vaikka ovat lajia harrastaneet vasta muutaman
vuoden, pätevä pari.

Kamusta ja Shaniasta tuli heti hyvät kaverit.

Todellakaan näissä kuvissa Shanian kanssa ei tanssahtele Danny vaan Kamu.