Vuosi vaihtui ja niin hyytyi mun blogi kirjoittelukin loppuvuotta
kohti. Katsotaan riittääkö innostusta kirjoitteluun vielä mutta
yritän nyt ainakin, tulee nykyisin päiviteltyä enemmän tapahtumia
facebookiin.
Fiona tosiaan kotiutui syksyllä meille, mitään
ongelmia ei lauman kasvu aiheuttanut muille
koirille. Pentu on luonteeltaan vallottava,
utelias, reipas ja avoin. Voinko enempää toivoa?
Ehtiväinen pakkaus se myös on tavarat häviää
nopeasti jos vähänkin jättää jotain pöydän
reunalle, matot isotkin siirtyy huoneesta toiseen.
Sisäsiisteys ei ole vielä täysin hallussa vaan
pissa-liisa lurauttelee lammikoita lattialle mutta
jo ilmoittaa tarpeestaan päästä ulos, aina ei
kuitenkaan ehdi niin nopeasti ovea avaamaan.
Hammaskaluston vaihtumisen jälkeen pahin
purentavaihe on onneksi ohi. Kulmurit putosivat
kaikki viikon aikana ja sitä nopeutti jättiluu.
Marraskuussa kävin Fionan kanssa pentutoko-kurssin
ja näyttelyharjoituksissa olimme muutamaan kertaan.
Parin viikon kuluttua aloitamme pentuagilityn ja tammikuun lopussa pyörähdämme
Lahden pentunäyttelyssä.
Entäpä Shania, meidän nanny. Tuntuu että sille löytyi täydellinen "työ" niin hienosti
se jaksaa Fionan kanssa touhuta ja ei voi kun ihmetellä kuinka pitkä pinna sillä on
tuon pennun kanssa.
Loppuvuodesta päätin lopettaa agilityn ja Shanialle on mietinnässä ehkä rallytoko
tai sitten vain painotamme vepeä. Aika näyttää.
Shania levitoi
Entäpäs aikamiespojat vanhat aamujuustonjonottajat Danny ja Feno
Feno askel ei kovin pitkä enää ole mutta hissukseen se jaksaa
edelleen tassutella lyhyttä lenkkiä kuitenkin. Hyvänä päivänä se jaksaa
ulkona osallistua remuamiseen Fionan kanssa.
Feno kuriton vanhapoika, kieltä näyttää.
Syksyllä kun leikkasin Dannyn turkin alas niin ilokseni huomasin
että takajalkojen lihakset olivat yhtä vahvat. Kesän uiminen ja vepeily
sekä pelkkä pihalla juoksentelu sai aikaan ihmeitä. Selkäkään ei
ole vetänyt jumiin kun kulkuasento on oikea.
Juoksutreenit menossa, näyttää totiselta mutta sitä se ei ole, kivaa on.
