Translate

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Perro vai lagotto

Varsin monet hillittömän koirakuumetartunnan saaneet
selailevat nettiä ja koirakirjoja etsien sitä oikeaa
rotua omaan perheeseen. Yhä useammat innostuvat
lagotoista ja perroista, näkyyhän se hurjasti nousevista
rekistöröintimääristä. Usein ensi tutustuminen molempiin
rotuihin varsinkin pelkän nettikuvien tai kirjojen perusteella
ei tuo suurtakaan eroa luonteeseen eikä ulkonäköön.
Huumaannutaan nallekarhumaiseen olemukseen eikä
ehkä huomioida että nämähän täytyy oikeasti kasvattaa
jotta vältyttäsiin suurimmilta ongelmilta ja pahimmassa tapauksessa
uuden kodin etsinnältä.
Yksilökohtaiset luonne erot molemmissa roduissa on huimat,
tärkeintähän kuitenkin on oikea koira oikeassa perheessä. Saan
toisinaan sähköpostia ihmisiltä jotka pähkäilevät
perro vai lagotto omaan perheeseen. Siihen kysymykseen en voi
kenellekkään vastusta antaa mutta yritän nyt hieman oman
kokemukseni ja omien koirien kautta avata näitä hienoja rotuja,
olenhan hurahtanut täysin espanjanlaiseen temperamenttiin
ja italialaiseen charmiin.

Molemmat rodut ovat erittäin nopeita oppimaan niin hyvän
ja kuin huomaamatta myös ei toivotun käytöksen. Meillä Feno
ja Danny ovat luonteeltaan pehmeitä eikä niille kovat
otteet sovi. Feno helposti lukkiutuu kovasta komennosta
ja Dannyn kierrokset taas kasvaa, joten huomio johonkin
kiinnostavampaan tekemiseen tai pois tilanteesta. Siispä
päättäväisesti mutta lempeästi. Shanian luonne on vähän kovempi
joten se palautuu myös haastavista tilanteista nopeammin.
Perroilla on selkeästi paimennusviettiä Dannyn kanssa on
kokeiltu myös oikeiden lampaiden kanssa. Feno saalistaa
myyriä ja pupun perään ampaisee perrot jotka kuitenkin
pian jättää leikin kesken ja palaavat takaisin.Niille on oma lauma
tärkein Fenon reviiri on taas huomattavasti laajempi, se tekee
omia retkiään muista vähääkään valittämättä, palaa kyllä
aikanaan takaisin. Eikä se retkillään ole juurikaan kiinnostunut
muista eläimistä tai ihmisistä.
Nenän käytöön sienestyksessä meillä on Danny erityisesti
kunnostautunut Fenon kiinostus riittää tasan palkan
varran vaikka lagotot yleensä ovat erityisen hyviä nenän käyttäjiä.
Noin nelisen vuotta olen harrastanut agilityä perrojeni ensin
Dannyn ja nyt Shanian kanssa. Agikentällä perro onkin
huomattavasti yleisempi näky kuin lagotto. Johtuneeko
siitä että perroihmiset ovat enemmän hakeutuneet vauhdikkaan
agilityn pariin vaikka hyvät ominaisuudet myös lagotot
tähän lajiin omaa. Näkemäni perusteella lähes kaikki perrot
tekevät kentällä töitä intohimolla  ja 110% asenteella.
Vahtiviettisyyttä riittää ainakin meidän laumalla, kukaan
ei pääse meille saamatta haukkuryöppyä tervehdykseksi.
Perrojen tervetulotoivotukset menee toisiaan överiksi kun
ne haukkua paukuttaa ja melskaa vaikka vähempikin riitäisi.
Käväisenpä taas pelin edessä tarkistamassa kuka nää koirat on oikein
kouluttanut. Terävyyttä perroilta löytyy ehkä enemmän meillä tämä
koskee Dannyä.Työkoiria, harrastuskoiria, puuhakoiria .... poikkeus
vahvistaa säännön ja se on Feno jonka työ on sohvanvaltaus,
rapsutusten kerjääminen sekä toimi lauman päällikkönä, no työtä
sekin. Feno on unelmayksilö, se tulee kaikkien kanssa toimeen oli
sitten eläin tai ihminen, lagotot ovat minusta lempeämpiä kuin
tempperamenttiset serkkunsa.
Tässä joitakin eroja perroista ja lagotoista perustuen omiin koiriin,
sekä havaintoihin matkan varrelta ja painotan vielä että yksilöerot
jopa samassa pentueessa voivat olla todella suuret.

Espanjanvesikoiran rotumääritelmä 


Lagotto Romagnolon rotumääritelmä


4 kommenttia:

  1. Tärkeä pointti!
    Kaikki koiranpennut ovat suloisia ja muovailtavia, mutta roduissa on eroja ja kaikki ei ihan kaikille passaa... Tietoa on paljon tarjolla, mutta pitää se valinta perustua muuhunkin kuin ulkonäköön ja tietää ne perusjutut, jotta tulevaisuudessakin sujuu yhteiselo mallikkaasti ja pentu saisi ihan jo alusta alkaen sen "oikean" kodin! Eikä vaihdettaisi pois, kun ei tajuttu tiettyjä luonteenpiirteitä.
    Aurinkoisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
  2. Just niin Tarja !
    Aurinko paistaa täysiä ja puolentoista tunnin hiihtolenkki takana, kyllä nyt kelpaa !! Aurigonpaistetta sullekin :)

    VastaaPoista
  3. Hei,
    tämä on hyvä teksti! Linkitin juuri kaverilleni joka harkitsee nyt perron ja lagoton välillä. Tässä tulee mielestäni hyvin esiin olennaisimmat erot, vaikka yksilöerot on toki huikean suuret :)

    Itselläni on kaksi lagottoa, vieläpä äiti ja tytär, mutta ero on silti niinkuin yöllä ja päivällä. Toinen on tyyni ja rauhallinen omien polkujensa kulkija.. Ja toinen on agikenttien huutava ja käsiin räjähtävä taskuraketti, jolta ei tekemisen meininkiä puutu..
    En tiedä onko sillä oikeasti merkitystä, mutta sanonpa vain että huomaa kumpi on kasvanut ja elänyt terrieriseurassa koko pienen ikänsä.

    - Oona
    www.hissutus.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. Kiitos Oona kommentista, taidan poiketa vastavierailulla :)

    VastaaPoista