Missä sitä ennen talvella uitiin kun ei vielä ollut Onnenkoiraa ??

Vastaus: Ei missään.

Meidän vesiäisporukka valtasi ystävänpäivänä altaan neljäksi vuoroksi. Olemme
jo usean vuoden ajan suunnanneet Hyvinkäälle alku vuodesta polskuttelemaan.
Fiona pääsi polskuttelemaan penturyhmässä 3 perropojan kanssa.

Shania uneksi altaan reunalla eikä yllätykseksi innostunut uinnista juurikaan. Taitaa juoksut lähestyä muuta selitystä en nyt keksi.

Aihetta juhlaan

Kuurapartainen tuiskutukka

Fionan pentuagility on alkanut ja veikkaanpa että
harrastuksesta tulee mieluinen. Jo kasvattajan luona pennut
saivat ulkona touhutessaan juosta ja leikkiä agiputkessa niin
arvata saattaa että putkesta tulee yksi Fionan lempiesteistä.
Yhtään se ei vielä pysy aloillaan joten paikallaan olon
harjoitteluun täytyy panostaa muutoin tuo rallattelee pitkin kenttää.
Hurjapäisellä innolla se janoaa oppia ja niin myös minäkin,
onhan meillä mitä pätevin koutsi.
Fiona on ensimmäinen koiristamme joka syö kaiken mikä eteen sattuu,
vaikka ihan varmasti se saa kaksi kertaa päivässä ruuan. Ulkona kelpaa
kivet ja jätökset, yhdestä sukasta se kakkasi lankoja ym. ym.

Ensi viikolla ohjelmassa on agitreenit, trimmaus ja viikonloppuna pentunäyttely.

Rati Riti Ralla kuuraparta tuiskutukka

Koirat syö kilpaa tilhien kanssa aronian marjoja.

Sun vai mun, mun tietysti.

Sagalle on tehty oma sivu. Jännittävä kevät tulossa.

Tulossa on hyvä ja jännittävä vuosi 2015

Vuosi vaihtui ja niin hyytyi mun blogi kirjoittelukin loppuvuotta
kohti. Katsotaan riittääkö innostusta kirjoitteluun vielä mutta
yritän nyt ainakin, tulee nykyisin päiviteltyä enemmän tapahtumia
facebookiin.

Fiona tosiaan kotiutui syksyllä meille, mitään
ongelmia ei lauman kasvu aiheuttanut muille
koirille. Pentu on luonteeltaan vallottava,
utelias, reipas ja avoin. Voinko enempää toivoa?
Ehtiväinen pakkaus se myös on tavarat häviää
nopeasti jos vähänkin jättää jotain pöydän
reunalle, matot isotkin siirtyy huoneesta toiseen.
Sisäsiisteys ei ole vielä täysin hallussa vaan
pissa-liisa lurauttelee lammikoita lattialle mutta
jo ilmoittaa tarpeestaan päästä ulos, aina ei
kuitenkaan ehdi niin nopeasti ovea avaamaan.
Hammaskaluston vaihtumisen jälkeen pahin
purentavaihe on onneksi ohi. Kulmurit putosivat
kaikki viikon aikana ja sitä nopeutti jättiluu.
Marraskuussa kävin Fionan kanssa pentutoko-kurssin
ja näyttelyharjoituksissa olimme muutamaan kertaan.
Parin viikon kuluttua aloitamme pentuagilityn ja tammikuun lopussa pyörähdämme
Lahden pentunäyttelyssä.

Entäpä Shania, meidän nanny. Tuntuu että sille löytyi täydellinen "työ" niin hienosti
se jaksaa Fionan kanssa touhuta ja ei voi kun ihmetellä kuinka pitkä pinna sillä on
tuon pennun kanssa.
Loppuvuodesta päätin lopettaa agilityn ja Shanialle on mietinnässä ehkä rallytoko
tai sitten vain painotamme vepeä. Aika näyttää.

Shania levitoi

Entäpäs aikamiespojat vanhat aamujuustonjonottajat Danny ja Feno
Feno askel ei kovin pitkä enää ole mutta hissukseen se jaksaa
edelleen tassutella lyhyttä lenkkiä kuitenkin. Hyvänä päivänä se jaksaa
ulkona osallistua remuamiseen Fionan kanssa.

Feno kuriton vanhapoika, kieltä näyttää.

Syksyllä kun leikkasin Dannyn turkin alas niin ilokseni huomasin
että takajalkojen  lihakset olivat yhtä vahvat. Kesän uiminen ja vepeily
sekä pelkkä pihalla juoksentelu sai aikaan ihmeitä. Selkäkään ei
ole vetänyt jumiin kun kulkuasento on oikea.

Juoksutreenit menossa, näyttää totiselta mutta sitä se ei ole, kivaa on.

Mistä on pienet lagottotytöt tehty

Meidän lauma kasvoi yhdellä lagottopennulla syyskuun
lopussa. Fiona käytiin hakemassa Kajaanista asti ja alkuvuodesta
alkanut pentuprojekti sai mutkien kautta onnellisen lopun.
Lauma on tasapainossa italia-espanja 2-2.
Nyt olemme joitakin viikkoja opetelleet yhteiseloa.
Aloin jo huolestua kun Fionalle ei ruoka maistunut nyrpisteli vain.Se
söi hyvin pieniä määriä aamulla ja illalla jättäen aina päiväruuan
syömättä. Mehän tehtiin sitten viime viikolla ruokaremontti, unohdettiin
papsut ja annan vain raakaruokaa. Nyrpistelyt loppui siihen paikaan
ja kaikki kelpaa mitä eteen annetaan kolmesti päivässä.
Shania on ottanut pennun hoitoonsa ja leikittää sitä uskomattomalla
kärsivällisyydellä.
 Fiona ja Shania

Heissan, olen Fiona Rustiikin Rati Riti Ralla

Näytän Shanialle kuinka isoksi aion kasvaa.

Tässä me tytöt köllötellään.

Danny näyttää mulle nurmikon kaivuun salat mä oon jo aika hyvä siinä.

Napsin vitamiinit suoraan pensaasta aroniat on herkkua.

Kuuma ja märkä heinäkuu

Jopa on aika kulunut sitten viime päivityksen. Kesästä nautitaan
nyt täysillä eikä mene kuin hetki ja taas ollaan syksyssä.
Heinäkuu on ollut helteinen ja Fenon ulkona oloa on täytynyt
rajoittaa se kun jostain syystä hakeutuu siihen kaikein
kuumimpaan ja paahteisempaan paikkaan. Mökillä
vilvoittelu sujuu uiden Feno ei kauheasti uimaliivistä välitä
mutta sen turvallisuuden vuoksi laitetaan päälle.

Ei lämpö luita riko, tuumaa Feno

Danny on saanut juosta ja uida sydämmensä kyllyydestä ja uintia
se rakastaa. Jalkojen lihakset on huimasti vahvistuneet ja ontuminen
on myös vähentynyt. Pitkät lenkit kovalla laustalla ja myös uintin jälkeen

se ontuu mutta kyllä parempaan päin on huimasti menty.

Mustikat kypsyy ja katoaa samantien parempiin suihin.

Shanian vepeilyt aloitettiin kesäkuun alussa joka viikkoisella treenillä.
Mökillä tehdään myös omia harjoitteita. Vienti ja hukkuvan hakeminen
tuottaa haastetta. Miten ihmeessä saan tuon patukan viennin veneeseen
onnistumaan. Viimeksi kokeiltiin avustajan heittämällä patukalla jonka
Shania hakee vedestä ja kun se tulee rantaan kohti veneessä oleva avustaja
ottaa patukan ja antaa sen samantien takaisin. Palkkasin ruhtinaallisesti
sitten rannassa. Lähdetään näin jatkamaan harjoittelua.
Shania on päässyt myös sienimetsään, aikaisempina kesinä en ole lainkaan
tutustuttanut sitä sienten etsintään. Muutaman kerran jälkeen se on päässyt
jo jyvälle, kyllä siitä vielä hyvän sienikoiran saisi. Nyt on keli niin kuuma
ettei metsässä samoilu huvita ollenkaan vaikka kanttarelloksia on tosi paljon.

Koko lauma kerrankin samassa kuvassa.

Tuore vepeläinen

Niin siinä sitten kävi kun viime kesänä pääsin Shanian kanssa
kokeilemaan vepeä niin sehän vei mennessään.
Pari viikkoa sitten olimme kolmen muun koirakon
kanssa vepetestissä antamassa näytettä siitä onko
meistä pelastushommiin. Siinähän kävi oikein hyvin Shania kun
on elementissään juuri vedessä. Ensin oli veneestä hyppy sehän
oli selvää pässinlihaa ei ongelmia. Sitten piti hakea vene jossa
oli kaksi vierasta ihmistä ja minä lähetin Shanian rannalta.
Enpä olisi arvannut että se menee niin hyvin aivan kun
olisimme tehneet sitä aiemmin, no ei oltu.
Treenit on alkaneet ja mökilla tehtiin vielä omia harjoituksia.
Hyvä tästä tulee ...

Shania omaa vuoroa odottamassa.

Fii oli aivan riemuissaan vedestä.